maanantai 8. toukokuuta 2017

Ja kukas minä sitten olen?





Ja kukas minä sitten olen?


Olen 50+,  arvatenkin nainen ja työskentelin melkein 30 vuotta kansainvälisessä liikemaailmassa hyvin miehisellä alalla kunnes jalat meni alta työuupumuksen vuoksi. Siitä on nyt 2 vuotta ja toipuminen jatkuu. Koko toipumisen ajan olen makustellut lääkärin moneen kertaan toistamia sanoja "toipuminen kestää minimissään 2 vuotta" ja "parhaimmassakin tapauksessa ihminen toipuu työuupumuksesta vain 80%." Lisäksi olin menettänyt stressinsietokyvyn iäksi. En pystyisi koskaan enää työskentelmään alalla, jossa koon olevani jonkin sortin asiantuntija.
Alkuun suurin haaste oli postilaatikolle pääsy. Siitä lähdettiin pikku hiljaa pidentämään matkoja. Edelleenkin saan varoa, etten innostu liikaa esim liikkumaan. Entisessä elämässäni olin aktiiviliikkuja.
Nyt sairastan  keskivaikeaa masennusta, syön lääkkeitä ja käyn terapiassa. Ja joka kerta kun väsähdän, muistan, ai niin, se oli 2 vuotta minimissään. Niin mieli kuin kehoni vaatii aikaa ja lepoa. Luonteeltani olen kärsimätön suorittaja ja vähän kaikesta innostuja. Tosi huono yhdistelmä. Ja vielä pisteenä i:n päällä se tosiasia, että olen erityisherkkä. Välillä ei tiedä, itkeäkö vai nauraisiko, mutta olen päätynyt jälkimmäiseen.

Oli tuuria sairasloman ensimmäisen vuoden aikana, koska törmäsin naistenlehdessä yhden naishenkilön haastatteluun. Kiinnitin huomioni kolmeen seikkaan; nainen oli ikäiseni, tuli liike- eelämän puolelta ja oli vaihtanut alaa. Mutta ei siinä kaikki: hän opiskeli itsensä FLT-ravintovalmentajaksi. Ja kun lehdessä kerrottiin, että kyse on funktionaalisesta lääketieteestä, jossa

ihminen kohdataan kokonaisuutena ja kaikki elämäntavat ja kokemukset otetaan huomioon kun laaditaan henkilölle suosituksia ravinnon suhteen. Se kolahti kerralla tajuntaani ja sai pulssini kiihtymään - koin, että tuossa jos missä on järkeä! Ei tuijoteta vain yhtä vaivaa kerrallaan vaan pureudutaan syihin ja asiakkaan esim lääkkeisiin, joita hän on syönyt tai syö, samoin lisäravinteisiin ja millaista ruokaa on syönyt, mitä harrastaa jne.

Luin aiheesta netistä enemmän ja päätin lähteä lukemaan ko tutkintoa varten vaadittuja aineita. Jos en olisi löytänyt omaa tavoitettani silloin... en halua edes ajatella, missä jamassa olisin. Olin innostunut ja minulla oli tavoite! Alkuun luennoilla olo vei kaikki voimani ja saatoin joutua lepäämään parikin viikkoa sellaisen luentoviikonlopun jälkeen, mutten lannistunut. Jouduin myös jättämään kursseja väliin, koska en ollutkaan toipunut edellisestä tarpeeksi osallistuakseni seuraavaan. No, tentit sitten....
Sain todella tuta mitä on elämä ilman stressinsietokykyä....Vatsaa särki ja valvoin öitä lukiessani tenttiin, mutta motivaatio oli kovempi kuin muut haitat. Muistini ei toiminut kuten ennen, joten turvauduin lasteni vinkkaamiin tekniikoihin - tein mindmappeja, kirjoitin omat tiivistelmäni ja käytin värejä. Ja suoritin vähitellen kurssin toisensa jälkeen.

 Aiemman menestyksen innoittamana yritin myös kahden linjan yhdistämistä, mutta minut palautettiin maan pinnalle hyvin pian hylätyillä tenteillä. Koko toipumisaikana ongelmani on ollut vain liikainnostuminen, liikatekeminen, suorittaja kun olen ollut koko ikäni. Vaikein läksy on siis oppia elämään rauhallisesti ja omaa kehoa kuunnellen ja todella vaikeaa se on, siis päinvastainen tapa elää kuin mihin olin tottunut. Nyt on koulua jäljellä vielä 2 vuotta.

Samalla kun olen tutustunut ravintotieteisiin ja erityisesti Paula Heinosen oppeihin, omatkin elämäntapani ovat menneet uusiksi eikä vähiten se, mitä syön.

Kun ennen minulle merkitsi kovin kovat arvot, nyt olen löytänyt itseni, sen vanhan minän, joka olin nuoruudessa ja tuntuu kuin olisin löytänyt uusia aisteja. Nyt nautin luonnosta, ystävistäni ja perheestäni ja elän hetkessä. Elämä maistuu paljon paremmalta kuin ennen huolimatta siitä, että pennit ei aina riitä tms. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä ja olen huomannut, että kun kohdistaa energiansa oikeisiin asioihin, moni toive toteutuu.
Haaveilen tulevasta työstäni, jossa olen oma herrani ja eläkepäivistä Italiassa.
Rakastan lukemista, musiikkia, teatteria ja oopperaa, taidetta, puutarhanhoitoa, ruoanlaittoa, käsitöitä muun muassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Verta, hikeä ja t-paitoja

Tunnustan tietämättömyyteni mitä tulee vaatteiden hankintaketjuun ja siksi katsoinkin Verta, hikeä ja t-paitoja -sarjan jokaikisen ja...