Työuupumus - mitä opin

Tänä päivänä, reilu 2 vuotta sairaslomallejääntini jälkeen, työuupumus näkyy keskittymisvaikeuksina, muistiongelmina, helposti väsymisenä, joka taas johtaa univaikeuksiin, ja kyvyttömyytenä säädellä stressiä. Ja silti kiitän tapahtuneesta. Kun luin vanhoja päiväkirjojani, sain todeta, että minulla oli uupumuksen oireita heti ensimmäisestä työpaikastani lähtien. Taipumukseni on aina ollut antaa kaikkeni, suoriutua kiitettävästi ja tehdä kaikki annetut työt. Ja sen verran luupää olen, etten olisi elämäni suurinta läksyä oppinut, ellei olisi tullut täyspysähdys ja kehoni olisi osallistunut siihen. Kun on jästipää niin käy näin.

On asioita, joita olen toipumisaikanani oppinut ja joista en aio loppuelämäni aikana tinkiä. Niistä yksi ja tärkein on 1) kunnon yöunet. Koettuani kuukausien unettomuuden ja nukuttuani ties minkä pillerien voimalla, yritän ainakin pitää huolta niistä keinoista, jotka edesauttavat hyvää unta;

-ulkoilu ja liikunta saman päivän aikana voimien mukaan
-rauhottuminen ennen nukkumaanmenoa tai nukahtamista, esim lukemalla kirjaa
-käytän melatoniinia, joka myös korjaa aivon vaurioita ja tässä päässähän niitä riittää...
-kiitän kuluneen päivän kohokohdista ja elämäni plussapuolen asioista (tämän opettelin ja se vei aikaa, mutta nyt käy jo itsestään)

Toinen asia varsinkin tässä iässä on 2) aineenvaihdunta ja sitä huollan

-edelleen liikunnalla
-aloittamalla aamun juomalla lasillisen vettä ja juomalla vettä aina aterioiden välillä,
kaiken kaikkiaan pyrin juomaan 2 l vettä päivän aikana ja aterioilla max 2dl. Veden lisäksi juon vain teetä ja kahvia.

Ja seuraava minut hyvinvoivana pitävä asia on 3) ravinto,   joka auttaa jaksamaan. Koko tähän astisen elämäni olen pohtinut kysymystä siitä, mitä ihmisen pitäisi syödä, jotta voisi hyvin ja olisi virkeä valveillaoloaikansa. Sain 18-vuotiaana tietää, että minulla on laktoosi-intoleranssi ja siitä lähtien käytin hyla-tai laktoosittomia tuotteita. N.30-vuotiaana havahduin siihen, että olin kuin ilmapallo taas ja vatsa möyri ja myllersi. Oireiden perusteella minulla oli ns hiivasyndrooma ja pääsin tiukan dieetin avulla siitä ja oireet hävisi. Ideahan oli karkeasti sanottuna jättää sokeri ja syödä hapantuotteita.

Jossain matkan varrella minulla todettiin kaneli-ja hiiva-allergia. Kaiketi alkuun vähän  välttelin ko aineita, mutta työn syödessä yhä isomman osan elämästäni, vähät välitin allergioistani ja koitin vain elää kuten muutkin, koska se oli helpompaa.

Nyt sitten kun jäin kotiin päätin, etten enää laiminlyö terveyttäni ja jätin allergisoivat tuotteet pois ja myös kaikki maitotuotteet ja kas, aloin voida paremmin....Joitain oireita kyllä vielä oli, kuten turvotusta ja aina vain kuivempi iho. Olin tottunut kuivaan ja hilseilevään ihoon talvella, mutta nyt se ei enää keväällä palannut paremmaksi ja talvella oli tullut uudeksi riesaksi mm. hikseilevät silmäluomet. Käväisin lääkärillä ja minulta löydettiin keliakia-geeni ja sain täyskiellon viljoille.

Sairaslomani ja opintojeni aikana olin jo muuttanut ruokavaliotani terveellisempään suuntaan; yritin uudelleen ja uudelleen irti sokerista, lisäsin eriväristen kasvisten määrää, vähensin lihansyöntiä ja panostin broileriin ja kalaan. Uusia tuttavuuksia olivat pavut, tofu, kvinoa, tattari ja kikherneet. Margariini vaihtui voiksi. Paistamisessa aloin käyttää avokadoöljyä ja salaateissa oliiviölyä ja pidin huolta, että öljyt ovat luomua ja kylmäpuristettuja.

Nyt sitten keliakiageenin toteamisen jälkeen oli mietittävä lähinnä aamu- ja iltapalat uusiksi, koska hoidin ne ennen leivällä ja puurolla.

Tilalle ovat nyt tulleet tuorepuurot (esim tattarista) ja maissikakut hummuksella sekä chiavanukas. Myös hedelmiä ja marjoja syön sellaisenaan tai sekoitan smoothieen, joka koostuu niistä ja kotoa löytyvistä vihanneksista sekä liotetuista siemenistä.

Alkuun kiroilutti uusi ruokavalio ja viljatuotteiden korvaaminen  muilla aineksilla, mutta nyt ole oikeastaan innostunut hakemaan aina uusia reseptejä ja kokeilemaan  uusia juttuja ja sitä kautta rikastamaan ruokavaliotani. Se on kuin uusi maailma, johon sukeltaa.

Niin tiukkapipoinen en kuitenkaan ole, ettenkö kylässä söisi mitä tarjotaan, suon itselleni tällaiset harharetket kunhan itse pyrin noudattamaan minulle sopivinta ruokavaliota.

Vielä yksi tärkeä oppimani asia; 4) elämän väljyys. En enää pyri tekemään kaikkea vaan elämä voi olla keskeneräistä ja tärkein on oma olo. Pyrin suunnittelemaan rientoni siten, että olen levännyt ja minulla on esim tapaamisen jälkeen palautumisaikaa. Tämä tahtoo unohtua, koska olen herkästi innostuva ja kun tekeminen on kivaa, tukee lupauduttua vaikka mihin, mutta kun on tarpeeksi monta kertaa todennut, että liian monesta peräkkäisestä tapahtumasta seuraa ties kuinka monen yön mittaista valvomista ja kierroksillaoloa, alkaa jo muistaa.