Stressi

Krooninen stressi on aikamme vitsaus ja harva tietää, mitä se saattaa elimistössämme aiheuttaa. Kyse on kortisolin erityksestä, joka äkillisessä tilanteessa auttaa meitä toimimaan esim kun yritämme ehtiä bussiin. Lakkaamaton kortisolin tuotanto sen sijaan aiheuttaa immuniteetin laskua, verensokerin nousua, insuliiniresistenssiä, keskivartalolihavuutta, verenpaineen nousua, muistihäiriöitä, rasvojen aineenvaihdunnan häiriintymistä, kilpirauhasen toiminnan ongelmia ja suolisto-ongelmia. Stressiin vahvasti sidoksissa olevia sairauksia on
astma, autoimmuunisairaudet, sydän- ja verisuonisairaudet, kuukautiskierron häiriöt, infektiot, depressio, tyypin 2 diabetes, päänsäryt, IBS, immuunijärjestelmän häiriintyminen, reuma, haavainen paksusuolen tulehdus, korkea verenpaine….
Minun tapauksessani stressi johti masennukseen ja lisämunuaisten väsymiseen. Taustalla kyti matala-asteinen hiljainen tulehdus (sappirakossani) ja lisämunuaisten tilannetta rasitti entisestään ruoka-aineallergiani. Mutta kuvaan hyvin yleisen tapahtumien kulun, joka siis alkaa jatkuvasta kortisolin erityksestä:

Kroonisesti kohonneet kortisolitasot lisäävät insuliinin eritystä ja jos olet insuliiniresistentti tai sinulla on liikaa insuliinia veressä, paino alkaa nousta.

Kun kortisolia on liikaa verenkierrossa, tämä vaikuttaa haitallisesti serotoniinin tuotantoon, joka vaikuttaa mieleen => depressio lisääntyy.

Liiallinen kortisoli vähentää myös melatoniinin tuotantoa eli nukkuminen häiriintyy.

Jos et nuku, elimistö ei tuota kasvuhormonia ja progesteronin tuotanto vähenee, mikä johtaa estrogeenin ylituotantoon. Progesteroni lisää immuniteettiä ja jos estrogeeniä on liikaa, kohdun limakalvon syöpäriski kasvaa. Kortisolin ylituotannon yksi  iso ongelma on lihaskudoksen surkastuminen ja luukadon kiihtyminen.
Immuunipuolustuksen häiriintyminen aiheuttaa taas sen, että olet infektioille herkempi. Lopulta kortisolin ylituotanto saattaa johtaa lisämunuaisten väsymiseen. Tähän ei ole olemassa koetta tai testiä eikä perinteinen lääketiede tunnista tilaa, ainoastaan funktionaalisen lääketieteen lääkärit ovat siitä selvillä eli Antioksidanttiklinikan lääkärit. Ko tilaan liittyvät tietyt oireet ja on tietyt ruoka-aineet ja ravintolisät, jotka auttavat lisämunuaisia toipumaan. Stressi esimerkkinä myös sen vuoksi, että se osoittaa hyvin, miten elimistössämme kaikki liittyy kaikkeen, ei ole erillisiä ” pesäkkeitä”, joissa on jotain häikkää vaan yleensä on kyseessä ketjureaktio. Pahimmat ketjureaktion aiheuttajat on funktionaalisen lääketieteen mukaan stressi ja vääränlainen ravinto. Jälkimmäisessä erityisesti transrasvat ja sokeri saavat elimistössä ikäviä aikaan.

Oireet

1. Väsymys

On väsymystä ja uupumusta. On olotila huonosti nukutun yön jälkeen tai kun työpäivä on ollut
erityisen vaativa. Perjantaina olet miltei
hämmästynyt, että selvisi viikon loppuun ja loman alkaessa tuntuu, että voisit nukkua tauotta viikon. Tämä kaikki on kuitenkin normaalia elämää ja väliin mahtuu luultavasti myös  pirteitä hetkiä. Jos kuitenkin viikonloput tuntuvat aivan liian lyhyiltä, töissä tekisi mielesi mennä komeroon koisimaan tai loman jälkeen olo ei ole virkistynyt, pitäisi olla huolissaan ja ottaa yhteyttä lääkäriin. Nykyinen oravanpyöräelämä johtaa helposti siihen, ettei keholla ja mielellä ole riittävästi aikaa toipua ja palautua viikon vaatimuksista, vapaa-aika jää lyhyeksi ja sekin saattaa täyttyä velvollisuuksilla. Katkaise kierre ajoissa!

2. Huono työitsetunto

Töissä jos alat tuntea alemmuutta tai jatkuvaa epävarmuutta tekemisistäsi, se voi olla merkki
uupumisesta. Jos ennen olit päättäväinen ja tunsit intohimoa tehtäviäsi kohtaan ja yhtäkkiä
tekisi mielesi vähän väliä kysäistä aikeittesi oikeellisuudesta ja kaipaat kovasti tukea tekemisellesi,
voisi olla aika jutella asiasta jonkun kanssa ja kiinnittää huomiota itseesi ja elämäntapoihisi. Oletko kenties kasvanut liian kiinni työhösi eikä ole muuta elämää. Työminä ei riitä tekemään meistä kokonaisia.

3. Negatiiviset ajatukset

Jos maailmasi on muuttunut jotenkin mustaksi; joka puolelta kuuluu vain huonoja uutisia
ja asiassa kuin asiassa tuntuu olevan SE HUONO PUOLI, voisit kysellä itseltäsi, kuinka kauan näin on ollut ja mistä moinen johtuu. Toivottavasti joku läheisistäsi kiinnittää asiaan huomiota ja kenties lempeästi huomauttaa asiasta ajoissa. Masennus on kuin spiraali ja meillä on konstit estää tuo spiraali jos siihen puututaan ajoissa. Ikävä kyllä se voi olla liian työlästä yksin.

4. Epäluulo

Jos koet epäluuloa jopa läheisiäsi kohtaan, epäilet juonittelua, vähättelyä, pilkkaa muiden taholta,
ollaan jo pitkällä uupumuksessa. Silloin ympärillä olevien ihmisten hyvääkin tarkoittavat eleet saavat ihan muita tarkoituksia ja uupunut kokee olevansa yksin ja väärinymmärretty. Pahinta tässä on, että omat kuvitelmat saavat käyttäytymään siten, että muiden on vaikea ymmärtää sinua ja todella jäät yksin.

5. Toivottomuus

Elämäsi tuntuu yhdeltä pitkältä tunnelilta eikä mikään tulevaisuudessa innosta tai poikkea miellyttävänä kohokohtana. Olet ikään kuin nähnyt kaiken ja jatkat eteenpäin  automaattivaihteella, tosin hammasta purren.

6. Taisteluvalmius/uhkatila

Varaudut asioihin tai uhkaaviin tapahtumiin/asioihin. Ikään kuin ostelisit kaapit täyteen sadetakkeja ja sateenvarjoja uhkaavaa sadetta varten. En osaa tieteellisesti tätä selittää, mutta käytös johtuu
aivoistamme, ns liskoaivoista. On kyse hyvin primitiivisestä reaktiosta. Koitat suojautua uhkalta.

             
7. Suorittaminen

Elämäsi on yksi tuhottoman pitkä tekemättömien asioiden lista etkä edes näe loppupäätä. On vain tunne, että tehtävä kerrallaan siitä on suoriuduttava vaikka voimat vähenevät ja aika hupenee aina
vain nopeammin.


8. Hidastettu elokuva
   
                Olet näyttelijä hidastetussa elokuvassa ja vaikka pinnistät ja ponnistat ja päätät aina vain tarmok-
                kaammin saada tuloksia aikaiseksi työssäsi, pienenkin asian eteenpäin saanti vaatii valtavia
                ponnisteluja ja aikaansaaminen ikään kuin pakenee altasi. Päivät venyvät pitkiksi, mutta tulokset
                kutistuvat olemattomiin.

9. Häpeä

Ikävintä tässä kaikessa on, että jollain tasolla tajuat oman tilasi kuitenkaan välttämättä ymmärtämättä mistä kaikki johtuu ja tunnet kasvavaa häpeää. Tiedät olevasi hidas, epävarma,
saamaton, negatiivinen ja väsynyt. Minulla tämä meni niin pitkälle, että olin jo häpeän vuoksi menossa sanomaan itseni irti. Kävikin niin, että jalat meni ensin alta ja jouduin sairaslomalle.
Tunnen kuitenkin ihmisiä, jotka ehtivät ensin sanoa itsensä irti ja tajusivat vasta paljon myöhemmin
mistä oli kyse.

Jos siis tunnistat itsessäsi näitä piirteitä tai jonkun niistä, hae apua. Jos huomaat tällaista läheisessäsi tai kolleegassa, ota asia puheeksi, koita herätellä tai ohjaa avun luo. Tie toipumiseen on muuten todella pitkä. Olenpa kuullut tapauksista, joissa uupunut on joutunut suljetulle osastolle ja sen jälkeen sairaseläkkeelle eli kyse on todella vakavasta asiasta. Kuulin jäätyäni sairaslomalle, että työtoverini olivat huomanneet muutoksia käytöksessäni, mutta he eivät tienneet, miten puuttua. Itse olen sitä mieltä, että puheeksi ottaminen olisi jo riittävä toimi, avun luo ohjaaminen toinen. Pääasia, ettei ihminen jäisi yksin ko tilanteessa.

Vertaistuki

Toipumiseeni vaikuttaneista tekijöistä viimeisenä vaan ei vähäisimpänä on vertaistuki. Jätin sen viimeiseksi, koska suhtaudun asiaan kovin tunnepitoisesti. Ensinnäkin rakas ystäväni ohjasi minut hoidon piiriin (ja pelasti minut) ja tuki kaikessa ja hänen miehensä saman kokeneena keskusteli kanssani useaan kertaan kotiin jäätyäni ja auttoi siten pahimman yli. Tapahtui siis kaksi merkittävää asiaa; koin, että olin arvokas jollekin kun minua autettiin ja sain tuta, että en ollut ainoa työuupumuksen kokenut. Masentuneena luulin olevani tässä maailmassa täysin yksin ja uskoin, ettei millään ollut mitään väliä ja olin toivoton. Tunsin myös suunnatonta häpeää ”heikkoudestani” ja tieto, että joku muukin oli kokenut saman kohtalon oli äärimmäisen tärkeä tieto. Tapaamistemme edetessä sain kuulla myös miten toipuminen etenee, millaisia vaiheita saattoi tulla vastaan ja ennen kaikkea, että niin sekaisin tai nollattuna kuin aivoni olivatkin, voisin parantua ja kenties palautua normaaliksi. Vertaistuki oli korvaamatonta senkin vuoksi, ettei kukaan muu tiennyt, miten suhtautua minuun. Ymmärrän toki, että tilani oli ystäville ja muille läheisille vieras, olihan se sitä minullekin. En edes osannut selittää, miltä minusta tuntui, joten ei ihme, jos muilla oli epävarma olo suhteessa minuun ja olotilaani. Mutta oli todella lohduttavaa tietää, että samaa on tapahtunut muillekin ja että siitä voi selvitä. En edes yritä arvailla, millainen oloni ja toipumisaikani olisi ollut ilman näitä tietoja. Enkä uskalla edes ajatella, miten minun olisi käynyt, jollei ystäväni olisi taluttanut minua poliklinikalle ja osoittanut työterveyslääkärille asian vakavuuden kerta heitolla. Olen ikuisesti kiitollinen näille kahdelle tosiystävälle, jotka terveellä tavalla puuttuivat kun oli hätä.

Toipuminen - tunnevyöhyketerapia

Löysin tunnevyöhyketerapian sattumalta opiskelukaverien kautta. Lääketieteen perusteita läpikäydessäni samalla kurssilla oli useita tunnevyöhyketerapiaa opiskelevia ja keskustellessamme kiinnostuin aiheesta aina vain enemmän. Kurssillani oli ihmisiä, joilla oli jo asiakkaita ja joita kannusti eteenpäin asiakkaiden saama apu ja hoitojen tuoma konkreettinen helpotus elämään. Opin, että kyse on tunnelukkojen purkamisesta. Mitä tahansa traumoja tai negatiivisia kokemuksia elämän varrella onkaan kertynyt, ihmisen keho muistaa ne ja ne on säilöttyinä meihin jollei niitä ole jollain lailla pystytty käymään läpi ja purkamaan. Näin ollen me ennen pitkää sairastumme jos kehomme aina vain kerää piilotettuja tunteita ja käytämme aikaa myöden  enemmän ja enemmän energiaa niiden piilotteluun ja elämässä sinnittelyyn.
Kuten nimi jo sanookin, hoidoissa on kyse tiettyjen vyöhykkeiden ja pisteiden koskettelusta ja hieronnasta.

Uskaltauduin kurssikaverini asiakkaaksi ja ensi kerrasta alkaen koin vaikutukset selvästi. Alun pitäen stressi oli syy, miksi hakeuduin asiakkaaksi. Stressasin tenttejä ihan mahdottomasti, niin, että yöunet menivät ja vatsaa särki. Stressi tuli päälle kuin napista painamalla ja samalla lailla kuin napista painamalla terapeutti sai sen tunnevyöhyketerapialla pois päältä.
Hoidossa asiakkaalla on mahdollisuus käydä ikävaihe kerrallaan omaa elämäänsä läpi ja purkaa mahdollisia tunnelukkoja. Olen kuullut, että moni on päässyt sellaisistakin ahdistavista tunnetiloista eroon, joille ei ole löytynyt ensin selitystä, mutta jotka ovat paljastuneet omien vanhempien tai isovanhempien kokemuksiksi, esimerkiksi liittyen sotaan.
Olen käynyt tunnevyöhyketerapiassa samaan aikaan kuin kävin psykoterapiassa ja minusta ne ovat tukeneet toisiaan. Olen saanut  terapiassa puhumalla käytyä läpi sellaisia tunnevyöhyketerapiassa ilmi tulleita asioita, jotka kaipasivat puhumalla selvittelyä. Jotkin asiat ovat tulleet uniin ja olen saanut  unissa niille rauhan tai ratkaisun.
Olen käynyt  läpi nuoruuttani, vaikeaa perhetilannetta ja vaikka välillä oli ahdistuksia ja vaikeita tunnetiloja liittyen näihin, pääsin niistä eroon ja yli ja jäljelle tuli helpotus ja vapautunutta energiaa.
Kummallisinta minusta on ollut se, että hoidon aloittaessani minulla oli esimerkiksi jaloissa (polvissa ja nilkoissa) kummallisia patteja, jotka minulla on ollut niin kauan kuin vain muistan ja ne on matkan varrella ja hoitojen edetessä ikään kuin sulaneet pois, kadonneet! Ihana terapeuttini on selittänyt, että ne ovat olleet merkkejä patoutumista ja onhan se uskottava niiden kadottua.
Parasta koko hoidossa on terapeutin olemus, se hyvää huokuva hohtava läsnäolo ja rentoutus, jonka hoito tuo. Olo on leijuva ja pumpulinen hoidon jälkeen. Joinain kertoina hoitoa seuraavina päivinä olen kokenut fyysisiä oireita ja ne ovat kaikki olleet merkkejä hoidon tehoamisesta ja tunnelukkojen poistumisesta. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi ranteiden särky muutaman päivän ajan tai ristiselän oireilu hetkellisesti. Nyt on kulunut 2 vuotta kun aloitin tunnevyöhyketerapiassa käynnit ja niistä on tullut osa elämääni. Taloudellisen tilanteeni vuoksi käyn hoidoissa harvakseen, mutta uskoakseni lopun ikääni, ihan vaan vaikka varmuuden vuoksi ja jos ei muuta niin rentoutuakseni, jokainen käynti kun tuntuu hemmottelulta.