Toipuminen - opiskelukaverit

Olen hyvin kiitollinen myös  yhdelle ryhmälle boostaajistani; opiskelukavereille. Heidän intonsa
tarttui minuun joka kerta tavatessamme ja nosti minut sfääreihin. Oli onni löytää uuden aiheen parista samanhenkisiä ihmisiä ja ystävystyä. Olin otettu, että sain hengittää samaa ilmaa ja keskustella niin
fiksujen ja mukavien ihmisten kanssa. Näissä ryhmissä sain kokea itseni hyväksytyksi ja normaaliksi huolimatta toipilaisuudestani. Luentojen ja yhdessä vietettyjen päivien jälkeen leijailin kuin metrin ilmassa,
kaikki tuntui mahdolliselta ja elämä maistui hyvältä.
Moni näistä tapaamistani opiskelijoista oli minun tapaan uranvaihtaja ja yhteisiä keskustelunaiheita löytyi siksikin helposti.
Mutta täytyy olla niinkin, että ihan  jokainen aisti sen innon ja motivaation, joka oli keskittyneenä samaan tilaan, se oli käsin kosketeltavaa! Pelkästään jo näiden ihmisten ajattelu tuo hymyn kasvoilleni. Toinen toisensa tukeminen ja innostaminen niissä ryhmissä on jotain, mitä kaipaisin myös työpaikoille. Samanlainen henkihän saisi jokaisen yltämään huippusuorituksiin! Siinä itsellenikin opetus – jokainen kohtaaminen on tärkeä. Se, mitä annamme itsestämme, miten kohtaamme toisen voi olla hyvällä tavalla todella merkittävää. Ehkä itsestäänselvää? Juu, mutta hyvä muistutella itseään asiasta silloin tällöin.

Toipuminen - ravintovalmentaja

Kiinnostuin Paula Heinosen Terveyden tukipilarit- luentosarjasta sen jälkeen kun

olin jäänyt kotiin uupumiseni jälkeen. Luennoilla kerrotaan funktionaalisen lääketieteen näkökulmasta kuinka elää tervettä elämää ja kuinka on mahdollista ravinnolla ja ravintolisillä tukea terveyttä. Ko luentosarjan käytyä, jos innostusta riitti, 

voisi tenttiä niissä käydyt aihealueet ja jos kolahti oikein kovaa, on mahdollisuus

lähteä kouluttautumaan FLT-ravintovalmentajaksi. Ja tälle tielle lähdin. Koska olen koulutukseltani 

jotain muuta kuin terveydenalan ammattilainen, minun piti ensin suorittaa lääketieteen

perusopintoja Kairon Instituutissa. Noiden jälkeen  tänä talvena vielä tentin Terveyden tukipilarit-osioita ja joka tentistä on saatava vähintään hyvä+ jotta voisin tänä keväänä pyrkiä lukemaan FLT- ravintovalmentajaksi. 

Samalla kun aloitin opinnot Kaironissa, menin niin oppimismielessä kuin todellisen tarpeenkin takia Antioksidanttiklinikalle lääkärille ja sen jälkeen vielä FLT-ravintovalmentajalle, joka myöskin työskentelee Antioksidanttiklinikalla.

Sain yksityiskohtaiset ohjeet ja jopa reseptit ruokavaliotani varten. Jouduin aloittamaan gluteenittoman ja maidottoman ruokavalion ja ohjeet tulivat todella tarpeeseen, olihan nuo poisjätettävät aineet korvattava uusilla. Samalla näin, millaista haaveilemani työ olisi ja innostuin vain lisää.

Ruokavalion muuttaminen ei ollut kivutonta; olin tottunut syömään esim leipää aamulla ja illalla ja koska gluteeniton leipä on järjettömän hintaista kaupassa, jätin leivän kokonaan pois eikä se ollut helppoa. Juustojen jättäminen oli kaiketi kaikkein kivuliainta. Tilalle tuli kaura-, tattari-ja hirssipuuro, riisikakut hummuksella ja chiavanukkaat. Smoothieita teen myös silloin tällöin. Leipääkin leivon kyllä itse ja se on kyllä herkullista vastapaistettuna.

Ravintovalmentajalta sain ehdotuksen käytettävistä ravintolisistä ja mikä parasta, yksityiskohtaisen ohjeen, koska mitäkin pitää ottaa ja minkä kanssa. Ravintolisien vaikutus on hyvin pitkälle kiinni siitä, minkä toisen ravintolisän kanssa se otetaan ja otetaanko ruoan kanssa vai tyhjään vatsaan jne. Opin syömään riittävästi oikeita rasvoja ja juomaan 1,5 - 2 l vettä aterioiden välillä. Ja ravintovalmentajani vastailee yksityiskohtaisiin loputtomiin kysymyksiini ja säätää niin  ruokavaliotani kuin ravintolisävalikoimaanikin vastaamaan tarpeitani. Nykyisin minulla ei ole enää mitään vatsaoireita ja olen virkeämpi. Minun tapauksessani oli kyse ruoka-aineyliherkkyyksistä, masennuksesta ja lisämunuaisten väsymisestä (usein kroonisen stressin seuraus). 

Nyt siis jatkan opiskeluani jos mahdollista entistä innostuneempana koettuani oman terveyteni kohentumisen näiden oppien avulla. Palaan ravintolisiin vielä tuonnempana kirjoituksissani. 

Toipuminen - ravintolisät

Käytän useita ravintolisiä ja uskon niihin vastoin lähes kaikkia kirjoituksia ja uutisointeja aiheesta. Perustelen uskomukseni sillä, että useimmat näistä aineista löytyvät jo lähtökohtaisesti ihmisen elimistöstä. Kehomme valmistaa monia niistä, mutta niiden tuotanto saattaa vähetä/loppua jo esim 20-vuotiaana. Meitähän ei oltu suunniteltu elämään kuin 40-vuotiaiksi ja siksi on tärkeää tankata elimistöä lisäravinteilla.  Ihminen itse on pidentänyt elinikää löytämällä hoitoja sairauksiin, jotka ennen tappoivat.
Olemme tehoviljelleet maamme ja niinpä ravintomme on köyhtynyt ja pelkistynyt eikä se sellaisenaan enää riitä pitämään meitä kunnossa. Lisäksi syömme epäterveellisesti (valkoisia jauhoja, sokeria ja transrasvoja) ja sotkemme täten elimistömme hienot järjestelmät  ja turhilla lääkkeillä. Lisäravinteiden syönti mielestäni vain tukee niitä hienoja ominaisuuksia, joita kehostamme löytyy valmiina.
Yritän syödä mahdollisimman terveellisesti, mutta myönnän, että joskus turhauttaa maidottoman  ja gluteenittoman ruokavalion noudattaminen. Yritän tehdä itse kaikki ruoat alusta loppuun, paistan mahdollisimman vähän pannulla ja mikroa vältän täysin. Enimmäkseen syön tuoretta/raakaa ruokaa tai keitän tai laitan uunissa.

En tuomitse ketään ruokailutapojensa vuoksi tai jos ei käytä lisäravinteita. Kerron vain siitä, mistä itse olen saanut avun. Sairaslomalle jäätyäni vatsani oireili kovasti. Minulla saattoi olla viikkoja vatsa sekaisin ja normiolotila oli turvonnut vatsa, joka möyri, oli täynnä ilmaa ym. Minulla oli allergioita (siitepölyt, pöly, eläimet) ja ensi kerran Antioksidanttiklinikan ravintovalmentajan vastaanotolla todettiin myös lisämunuaisten väsymisen oireet. Jälkimmäinen sopii hyvin loppuunpalamiseen, jonka uskon lähteneen alun perin väärästä ravinnosta, unettomuudesta ja suolisto-ongelmista (oli kiirettä ja stressiä).
Joka tapauksessa tällä hetkellä allergiani ovat minimissä (mm pycnogenol), nukun melatoniinilla kuin possu, vatsani voi hyvin jätettyäni ruoat, joille olen allerginen ja muokattuani ruoka-valiota terveellisempään suuntaan. En ole myöskään sairastanut mitään flunssia aloitettuani ravintolisien syönnin. Myönnettäköön, että osansa on kotona olollani ja stressittömyydellä.

Joka tapauksessa omin päin ravintolisien otto ilman verikokeita on aika hakuammuntaa. Pitäisi tietää ne nimenomaiset aineet, joista elimistössä on pulaa ja/tai mitkä ei imeydy. Ja pitää tietää yksilön elämäntavat, ravinto, liikuntatottumukset, mahdolliset lääkitykset. Muutenkin ensin on tärkeintä tehdä muutos ravinnon suhteen ja vasta sen jälkeen tukea ravitsemusta ravintolisillä.
Henkilökohtaisesti aion jatkaa valitsemallani tiellä ja yritän välttää lisälääkkeitä viimeiseen asti eli pyrin tekemään kaikkeni, jotta pysyisin terveenä mahdollisimman vanhaksi.

Toipuminen - lääkkeet

Kun on masennuksesta kyse, lääkäri tarjoaa lääkkeitä, niin minullekin. Mieluiten olisin tullut tietysti toimeen ilman, mutta ottaen huomioon ahdistukseni ja kokonaisvaltaisen huonon oloni, olin valmis kokeilemaan mitä vaan. En saanut vain yhtä lääkettä – vaan neljää. Yksi oli unilääke ja lihotti minut pullukaksi ( kun lihomisesta tuli ongelma, lääke jätettiin pois) ja loput tehosivat masennukseen ja ahdistukseen. Näistä kolmea käytän vielä tänäkin päivänä siitä yksinkertaisesta syystä, etten uskalla lopettaa. Kokemani oli sen verran rankkaa, etten missään  nimessä halua löytää itseäni samasta tilanteesta enää koskaan. Näistä lääkkeistä minulla ei ole sivuvaikutuksia ja toki aion vähentää niitä kun se hyvältä tuntuu.

Mielenkiintoista tässä aiheessa on se, että sen mukaan, mitä luen opiskelumateriaaleistani, masennuskin on vain oire tietyistä puutoksista elimistössä ja ne puutokset voi korjata oikealla ravinnolla ja lisäravinteilla.
Käytännössä kuulemma foolihapon ja B12- vitamiinin puutteella on yhteys masennukseen. Siirryttyäni Antioksidanttiklinikan potilaaksi lääkäri määräsi minulle B12-pistokset ja foolihappoa syön purkista ja voin vain todeta, että olen voinut paremmin. Yleinen vireystasoni on noussut enkä ole kokenut itseäni niinkään  masentuneeksi. Asia on kuitenkin sen verran tuore, etten uskalla ainakaan vielä jättäytyä uuden ruokavalion ja ravinnelisien varaan, mutta alan uskoa funktionaalisen lääketieteen oppeihin. Meidän kehossamme on uskomattomat immuunipuolustusjärjestelmä,  myrkynpoistojärjestelmä, rasva-, sokeri-ja hormoniaineenvaihduntajärjestelmät ja ties mitä. Voisiko olla, että niitä sopivasti tukemalla ihminen voisikin tasapainoisesti ja pysyisi terveenä?